Olen ennen raskautta ollut aktiivinen liikkuja, kuntosalilla viihtyvä, ratsastava ja asiallinen vartalon omaava nainen. Kun tulimme raskaaksi, ajattelin ettei raskaus muuta vartaloani välttämättä kovin paljon, maha kasvaa, salilla käynti jatkuu ja vartalo pysyy kuosissa. Kunnes... Erään (tähän raskauteen viimeisen) salilla käynnin jälkeen alkoi verenvuoto, joka vaan yltyi ja jonka seurauksena lääkärikin oli varma että tämä raskaus päättyi keskenmenoon. Kaikkien yllätykseksi pieni sisupussi olikin onnellisesti kunnossa ja sain ehdottoman kiellon liikkua raskaasti, kuntosali ja ratsastus kiellettiin kokonaan. Aineenvaihdunta kummastui, sekä raskautta että liikkumattomuutta ja vartalo alkoikin muuttua, paino nousi (ei kuitenkaan huimasti) ja ruokakin maistuu ihan eri tavalla. Kaiken tämän jälkeen mietin siltikin sitä miltä näytän kun katson itseäni peilistä ja olen ajoittain todella tyytymätön. Harmittaa että "vuosien työ" on mennyt hukkaan, lihakset on hävinnyt jne.. Tiedän, on paljon ihmisiä, joille ei lasta ole siunaantunut, tämä kuulostaa heistä varmaan itsekkäältä. Ja sitä tämä onkin, mutta miksi ajatus menee näin? Luen edelleen paljon mm. fitfashionin blogeja, seuraan instagramisssa fitness kisaajia ja postiluukusta tipahtaa tasaisesti body lehti. Pitääkö tämä kaikki yllä sitä ajatusta, että vartalon vaan pitäisi olla täydellinen? Olen yrittänyt etsiä mamma-, sisustus-, diy-blogeja, jotain ihan muuta luettavaksi. Jotain, että saan taas kiinni siitä, mitä tavallisten ihmisten elämä on.
Tätä lasta en koskaan vaihtaisi täydelliseen vartaloon. Ja uskokaa tai älkää, niin vauva masu on todella ihastuttava :)
